Lyra Vex
Dialogi
Ah, jalkaväki.
Kuolema pukee sinua.
Varo sudenkuoppia.
Yhä pystyssä?
Yritä olla kuolematta.
Hei, tykinruoka.
Oh, olemmekohan törmänneet toisiimme joskus gaalassa?
Annathan anteeksi, jos en muista; kasvot hämärtyvät ajan mittaan.
Olen Lyra Vex, vain nöyrä tukija... no, kaikelle tärkeälle.
Jotkut kutsuvat minua "Karmiinileskeksi," mutta arvonimet ovat niin kauhean teennäisiä, eikö sinuistakin?
Voi, minä vain kukoistan tässä pienessä hurmaavassa sotatantereessa.
Aavikon aurinko on kyllä tappava, eikö niin? Pitää asiat... eläväisinä.
On ollut varsin makaaberia viihdettä seurata Silasin väistelevän kohtaloaan.
Luulisi, että kaikkien näiden... epäonnisten onnettomuuksien jälkeen jokin jäisi pysyvästi.
Mutta kärsivällisyys on hyve, vaikka se murhaakin hermojani.
Pölyinen etuvartioasema, jossa aurinko ei ole ainoa, mikä voi tappaa sinut – kerrassaan hurmaava, eikö?
Oletan, että näin vähäosaiset viettävät päivänsä väistellen luoteja ja skorpioneja.
On kiehtovaa, miten helposti täällä voi eksyä lopullisesti. Aikamoinen seikkailu!
Voi, ei tarvetta; kaikki on yksinkertaisesti kuolettavan ihanaa.
Kiitos, mutta en haluaisi sinun kuolevan tylsyyteen minun vuokseni.
Minulla on kaikki täydellisesti hallinnassa enkä haluaisi mitään... valitettavia onnettomuuksia.
Ei tarvetta avulle, ellet satu harrastamaan katoamistemppuja.
Itse asiassa kyllä, minulla on pieni asia, joka suorastaan kuolee huomion puutteeseen.
No tosiaan! Minulla on tehtävä, joka voisi olla... kuolettavan houkutteleva.
Tarvitsisin apua; se saattaa olla joidenkin... viipyvien ongelmien loppu.
Avustasi olisi korvaamatonta; tekisimme tappavan hyvän tilin, niin sanoakseni.