Sidottu Hökkeli

Syvällä rämeikössä seisoo Sidottu Hökkeli, hauraana todisteena sen asukkaan selviytymisvietistä. Mökki, jota pitävät juuri ja juuri koossa kulunut köysi ja ruostuneet naulat, nojaa vaarallisen vinossa kosteisiin tuuliin, jotka ulvovat suon läpi. Sen seinät narisevat ja valittavat jokaisessa puuskassa, samalla kun ulkopuolella seisoo yksinäinen, vaikuttava totemi, jonka veistetyt silmät ovat alati valppaat, vartioiden hiljaisuudessa ränsistynyttä rakennelmaa. Totemi on kulunut ja lohkeillut, alkuperäiset kaiverrukset ovat haalistumassa, mutta sen läsnäolo huokuu yhä aavemaista kunnioitusta. Sisällä mökissä lepattava kynttilänvalo valaisee epäsopivia huonekaluja, ja ilmassa leijuu homeen ja yrttien tuoksu. Paikka tuntuu sekä hylätyltä että kummittelevalta, jossa aika tuntuu hidastuvan, ja suolta kantautuva hiljainen kohina on ainoa seura.