Aaveen lepopaikka

Keskellä synkkää suota sijaitsee hylätty kylä, jonka puiset kävelytiet natisevat ja painuvat ajan kuorman alla. Aikoinaan vilkas yhteisö on nyt rapistunut ja lahoava, pysyen hädin tuskin koossa mätänevien palkkien ja umpeen kasvaneen sammalen varassa. Hylätyn ulkokuorensa keskellä pieni sitkeiden sielujen joukko kutsuu tätä karmivaa paikkaa yhä kodikseen, eristyksissä muusta maailmasta ja kukoistaen hiljaisessa rauhassa. Heidän elämänsä on kietoutunut suon synkkään syleilyyn, jossa usva viipyy ja salaisuudet kuiskivat kiertyneiden puiden lomassa. Vaikka kylä vaikuttaa autiolta, kummallisia valoja saattaa toisinaan näkyä tuikkivan puiden raoista – merkkinä siitä, että sen asukkaat elävät yhä, häiriintymättä ajan kulusta.